Jokainen aloittaa jostain. Jokaisella meistä on tarina kerrottavanaan. Minä aloitin yhtenä kesäaamuna vuonna 2007. Tuijotin itseäni vessan peilistä Lohjalla, sieltä katsoi takaisin 142 kiloinen surullinen mörkö. Se oli jo aikoja sitten luopunut toivosta. Tuo aamu oli kuitenkin erilainen. Yhtenä ohikiitävänä hetkenä jokin naksahti päässäni oikeaan asentoon, ”kipinä” sisälläni heräsi ja se leimahti kunnolla.

Palataanpa aivan alkuun. 2007 kesällä painoin 142 kiloa. Söin pizzaa joka toinen päivä ja joka toinen päivä olin Hesburgerilla tai Mäkkärissä syömässä. Join kolme litraa Coca-Colaa päivässä, melkein pesin hampaatkin sen kanssa. Fazerin sinisen suklaalevyn söin päivittäin jälkkäriksi. Jäätelöä söin litroittain joka viikko ja irtokarkkiakin kului melkoisia määriä. Liikuntaa harrastin sohvan ja jääkaapin välillä. Se oli minun elämää.

Rasvaprosenttini oli 42%. Olin pelkkää rasvaa koko äijä. Kunto nolla, itsetunto nolla. Kenkiä en saanut jalkaan ilman taistelua, selkääni särki joka päivä ja vatsani oli sekaisin jatkuvasti. Elämäni oli melko surullista päivästä toiseen, häpesin itseäni todella paljon enkä liikkunut koskaan missään ilman paitaa.

2007 oli kuuma kesä, heräsin eräänä aamuna kesälomaltani ja nousin istumaan sängyn laidalle selkäkipujen kanssa. Katselin isoa mahaani ja tuijotin kyllästyneenä sitä valtavaa palloa. En nähnyt mitään muuta kuin valtavan määrän rasvaa. Nousin ylös sängystä ja suuntasin vessaan, siinä samalla tunsin kuitenkin jotain erilaista. Flippasin valot päälle vessasta ja tuijotin peilistä sitä mörköä suoraan silmiin. Vannon että näin jonkun välähtävän sen mörön silmissä. Näin jotain mitä en ollut koskaan nähnyt aikaisemmin. Näin silkkaa raivoa jossain silmien takana ja päättäväisyyttä ensimmäisen kerran koskaan aikuisiällä. Oli aika tehdä muutos kaikkeen, olin tullut siihen pisteeseen. Olin vasta vähän päälle 30 vuotta ja toinen jalka jo haudassa.

Minulla napsahti kytkin päässäni toiseen asentoon siinä ohikiitävänä hetkenä. Heräsin todellisuuteen vihdoin ja viimein. Minun oli muututtava. Miten sain painon pois, miten laihduin 65 kiloa? Muutin elintapani siitä aamusta. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin. Lopetin roskan syömisen ja aloin liikkumaan. Ei siinä ole mitään muuta salaisuutta. 2007 ei ollut YouTubea, ei ollut Googlea, ei ollut Facebookkia. Ei ollut mitään mistä olisi voinut katsoa mallia, kaikki piti itse keksiä. Joten olin kävelevä laboratorio itselleni. Jos söin näin, keholleni tapahtui näin. Jos liikuin näin, keholleni tapahtui näin. Opettelin kaiken kantapään kautta. Tulosta tuli.

2007 joulukuussa olin 30 kiloa kevyempi. 2008 kesällä olin 50 kiloa kevyempi, joten otin vuodessa 50 kiloa pois. 2021 helmikuussa olen tuosta möröstä 65 kiloa kevyempi. Rasvaprosenttini on laskenut 42% aina 13% saakka. Kesällä 2021 yritän rikkoa tämän ennätykseni vuodelta 2019, teen juuri nyt elämäni kovinta kondista. Katsotaan minkälaiseen lopputulokseen pääsen juhannuksen tienoilla.

Miten minusta tuli valmentaja? 2008 eräs toinen salituttu kysyi minulta yhden treenini päätteeksi: ”Neuvoisitko häntäkin laihdutuksessa, kun selkeästi näytät tietävän mitä teet?”. Lupasin auttaa sillä pienellä tietotaidolla mikä minulla oli silloin. Ja yht’äkkiä siitä tulikin minun elämäni suurin palo, minun oli autettava muita ihmisiä. Odotin aivan älyttömästi että pääsisin ohjaamaan tätä salituttua, se oli minun viikon kohokohta. Näin siitä unta jopa kuinka hauskoja treenejä saisin vetää ja näkisin sitä onnistumisen iloa. Valmentaja syntyi periaatteessa yhdessä yössä, en vain tiennyt sitä vielä silloin. Lumipalloefekti kuitenkin lähti siitä liikenteeseen. Kohta minulla oli kaksi salituttua valmennettavana ja loppuvuodesta 2008 minulla oli jo useampi salituttu asiakkaana. Lopulta otin härkää sarvista ja perustin toiminimen 2009. Aloin tekemään valmennusta ammattimaisesti.

Valmennus on minun elämäntyöni, tämä se juttu jota minun pitää tehdä ikuisesti. Ihmisten auttaminen on parasta tässä työssä!